Hyvinvointipolut kuntoutumisen tukena – opas
tulostettava pdf -opas
© Sofia Uuksulainen, Turku AMK ja Vihreä Veräjä Sininauhaliitto 2017
Etukannen kuva: Satu Matikka
Muut kuvat: Tuomo Salovuori, Satu Matikka, Minna Malin & kuvapalvelu Pixabay
SISÄLLYSLUETTELO
ELVYTTÄVÄ LUONTO
Hyvinvointipolut Suomessa
Luontoympäristö itsessään elvyttää
Polut hyödyntävät elpymisen vaiheittaisuutta
Elpymisen vaiheet
Miksi polku?
KAIKKI ALKAA SUUNNITTELUSTA
Kohderyhmä
Tavoitteet
TUUMASTA TOIMEEN
Turvallisuus
Esteettömyys
Rastipaikat ja luvat
Pohdittavaksi
MITÄ TARVITAAN?
Rastitehtävät
Opasteet ja kartta
Tiedotus
IDEOITA RASTITEHTÄVIIN LAPSILLE JA AIKUISILLE
Rastit aikuisille 1-9
Rastit lapsille 1-10
LÄHTEET
Elvyttävä luonto
HYVINVOINTIPOLUT SUOMESSA
Ensimmäinen psykologisia harjoitteita sisältävä luontoreitti, Voimametsä, avattiin Ikaalisiin keväällä 2010. Nykyään polkuja löytyy jo ympäri Suomea. Yksi tunnetuimmista, Mielipolku, löytyy Tampereelta Pitkäniemen sairaala-alueelta, mutta esimerkiksi Tapio Biotalous sekä Luonnontie yritys ylläpitävät myös useita polkuja ympäri Suomea.
Polkujen perusajatuksena on luonnossa liikkumisen yhdistäminen ympäristön tietoiseen havainnointiin rastitehtävien muodossa. Metsä- ja luontoympäristön kokemiseen ja havainnoimiseen liittyvät harjoitteet perustuvat tutkimustietoon siitä, että luonnolla on ihmisen kehoa ja mieltä elvyttäviä vaikutuksia. Polut hyödyntävät myös tämän elpymisprosessin vaiheittaisuutta, josta kerrotaan tarkemmin myöhemmin tässä luvussa.
Monet jo olemassa olevat polut perustuvat yhdistelmään elvyttävässä ympäristössä liikkumista sekä psykologisia rentoutumiseen ja itsetutkiskeluun tähtääviä harjoitteita. Oppaassamme tuomme kuitenkin hyvinvointipolkujen luomiseen vaihtoehtoina myös elementtejä perinteisistä luontopoluista sekä psykologisten harjoitteiden rinnalle myös tekemistä erilaisten fyysisten ja toiminnallisten harjoitteiden muodossa.
LUONTOYMPÄRISTÖ ITSESSÄÄN ELVYTTÄÄ
Luontoympäristössä oleskelun tuottamia positiivisia psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia voidaan kutsua elpymiseksi (restoration). Luonnossa liikkumisen ja oleskelun hyvinvointivaikutuksia on tutkittu ympäri maailmaa. Tutkimuksissa on vertailtu esimerkiksi luonto- ja kaupunkiympäristöissä kulkemista verrattuna kaupunkiympäristöön. Tulosten mukaan luontokävely alentaa kaupungissa kävelyä enemmän pulssia ja verenpainetta, tasoittaa sydämen lyöntivälin vaihtelua ja vähentää ”stressihormoni” kortisolin pitoisuutta syljessä. Tutkimukset osoittavat lisäksi, että luonnossa oleskelu ja kävely lisäävät immuunipuolustuksen luonnollisten tappajasolujen määrää. Vaikutus alkaa jopa 10minuutissa ja voi kestää jopa 30 päivän ajan. Fyysisten hyvinvointivaikutusten lisäksi luonnossa oleskelulla on myös monia psyykkisiä hyvinvointivaikutuksia. Se lisää myönteisten tunteiden kokemusta ja vähentää kielteisiä tunteita, kuten ärtymystä ja masennuksen jaahdistuneisuuden kokemusta. Luonnossa oleskelu lisää elinvoimaisuuden ja energisyyden kokemuksia sekä parantaa tarkkaavuutta.
Ihmisten mielipaikat sijoittuvat usein luontoympäristöön, ja etenkin vierailut luontoympäristössä sijaitsevissa vierailut luontoympäristössä sijaitsevissa mielipaikoissa ovat yhteydessä suurempiin psyykkisiin elpymiskokemuksiin. Luonnon hyvinvointia edistävä vaikutus on erityisen tehokas voimakkaasta tai kroonisesta stressistä kärsivillä. Erityisesti rahaan ja töihin liittyvät huolet ovat tutkimuksien mukaan yhteydessä suurempiin elpymisen kokemuksiin luonnossa sijaitsevissa mielipaikoissa. Vapaa-ajan toiminnoista luonnossa oleskelua tai kävelyä pidetään erityisen tehokkaana tapana toipua stressistä, ja etenkin väsyneenä ja stressaantuneena luontoympäristöä arvostetaan enemmän kuin kaupunkiympäristöä.
POLUT HYÖDYNTÄVÄT ELPYMISEN VAIHEISUUTTA
Suomalaisista jo noin 60% harrastaa nyt luonnossa oleskelua jossain muodossa. Eikä ihme, sillä keskimäärin suomalaisella on metsään vain 200 metrin matka omasta asuinpaikastaan. Tavallisimmin ulkoilu tapahtuukin juuri omilla lähialueilla. Luonnossa liikkumiseen ja oleskeluun suomalaisia kannustavat esimerkiksi kotien ja kesämökkien läheiset ulkoilualueet, sienestys ja marjastus, luontopolut sekä vaellusreitit. Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta asua luontoalueiden läheisyydessä. Toisinaan luonto unohtuu myös niiltä, joille se olisi helposti saavutettavissa. Erityisesti työttömät ulkoilevat muita suomalaisia vähemmän. Elämäntapamme ovat muuttuneet kaupungistumisen myötä. Liikkumattomuus, kiire ja kaupunkiympäristössä asuminen ovat etäännyttäneet myös monien muiden suomalaisten luontosuhdetta aiempaan verrattuna. Tämän vuoksi on alettu pohtia, kuinka viherympäristöjen tarjoamaa hyvinvointia ja liikuntamahdollisuuksia voitaisiin mahdollisimman hyvin hyödyntää. Hyvinvointipolun tavoitteena on opettaa ihmisiä käyttämään oman lähiympäristönsä luontoa hyvinvointinsa edistämiseen sekä pyrkiä löytämään keinoja vaikutusten tehostamiseen.
Erilaisten tehtävien liittämistä luonnossa liikkumisen hyvinvointia edistäviin vaikutuksiin on pyritty selvittämään useissa tutkimuksissa. Niiden mukaan tutkimusryhmät, joiden luonnossa liikkumiseen on yhdistetty tarkkaavaisuus- ja tietoisuusharjoitteita, kokivat psyykkisen hyvinvointinsa kohentuneen enemmän vapaasti luonnossa liikkuneeseen verrokkiryhmänsä verrattuna. Tuloksista voidaan päätellä, että huolella tehdyt harjoitteet voisivat tuottaa hyvinvointivaikutusten tehostumista.
ELPYMISEN VAIHEET
Tutkimustieto osoittaa elpymisen olevan vaiheittainen prosessi ja että sen eri osa-alueet etenevät ajallisesti eri tavoin. Fysiologinen, eli kehoon kohdistuva elpyminen alkaa jo muutamassa minuutissa. Hengitys rauhoittuu 4-5 minuutissa. Pulssi, lihasjännitys sekä verenpaine laskevat 10 minuutin luonnossa oleskelun jälkeen. Fysiologiset elpymisreaktiot perustuvat rentoutumisen kokemuksiin sekä stressistä palautumiseen. Pidempiaikainen luonnossa oleskelu johtaa myös moniin pysyvämpiin terveysvaikutuksiin.
Kehon elpymistä seuraa limittäin mielialan kohentuminen. Joidenkin tutkimusten mukaan jo viiden minuutin kevyt kävely luonnossa nostaa mielialaa. Osa tutkimuksista kuitenkin todensi, että luontoympäristössä kävelleet kokivat mielialansa kaupunkiympäristössä kävelleitä merkittävästi paremmaksi vasta 20 minuutin kävelyn jälkeen. Koska tutkimustieto antaa olettaa mielialaan liittyvien muutoksien vaativan hieman enemmän aikaa, voidaan psyykkistä hyvinvointia parantavat harjoitteet käyttää tehokkaimmin hyvinvointipolun keskivaiheilla.
Myös tarkkaavuus paranee luontoympäristössä. Monissa tutkimuksissa on todettu luonnossa liikkumisen vaikuttavan myönteisesti tarkkaavuuteen 40–50 minuutissa. Tarkkaavuuden parantuessa ja elpymisen edelleen syventyessä ajatukset selkeytyvät. Tätä vaikutusta voidaan hyödyntää sijoittamalla oman elämän reflektointia ja pohdintaa vaativia rastitehtäviä hyvinvointipolun loppuun.
Jos hyvinvointipolun tavoitteena on terveyden edistäminen ja elpymisen kokemuksia halutaan tehostaa, voidaan polku rakentaa näitä elpymisen vaiheita mukaillen alkamaan kehon elpymistä edistävistä harjoitteista ja kohti pidemmän ajan vaativia psyykkisen elpymisen ja tarkkaavaisuuden sekä reflektiokyvyn parantumisen tasoja.
Elpymisen vaiheittaisuutta voidaan selittää useilla erilaisilla teorioilla. Psykofysiologinen stressiteoria korostaa elpymistä stressistä palautumisena ja esittää luontonäkymien herättävän välittömiä myönteisiä emotionaalisia ja fysiologisia reaktioita. Tarkkaavuuden elpymisteoriassa elpymistä puolestaan lähestytään suunnatun tarkkaavuuden palautumisena kuormituksesta.
Tarkkaavaisuuden palautumisen teoriassa pohditaan tarkkaavaisuuden eri laatuja. Arjessa tarvittavaa, kuormitukselle altista suunnattua tarkkaavuutta ja toisaalta luonnossa tapahtuvaa ”lumoutumista”, jolla tarkoitetaan tarkkaavuuden tahatonta suuntautumista miellyttävässä ja turvalliseksi koetussa ympäristössä. Luonto elvyttävänä ympäristönä herättää tahatonta tarkkaavuuden suuntautumista, jolloin voidaan sanoa, että ”silmä lepää”, ja suunnatun tarkkaavuuden resurssit pääsevät latautumaan akkujen tavoin.
Molemmissa teorioissa voidaan ajatella luontoympäristöjen erityisen elvyttävyyden perustuvan siihen, että ihminen on pitkän evoluutionsa aikana pitkällä aikavälillä sopeutunut fysiologisesti luontoympäristöön.
MIKSI POLKU?
Miksi juuri hyvinvointipolut sitten olisivat hyvä tapa hyödyntää luonnon hyvinvointivaikutuksia ja elpymistä? Paitsi, että polut hyödyntävät elpymisen vaiheittaisuutta on poluissa lisäksi paljon käytännön hyötyjä, jotka tekevät poluista taloudellisen ja helposti muunneltavan tavan järjestää toimintaa luonnossa. Taloudellisuudella tarkoitetaan polkujen olevan hyvin edullisia rakentaa ja ylläpitää. Niiden suunnittelu ja toteutus voi olla jopa täysin ilmaista. Jos kaikki materiaali tuotetaan sähköisesti ja rastipaikat ovat materiaaliin merkattuina esimerkiksi valokuvin, ei polku vaadi kuin osallistuilta sopivan laitteen materiaalin avaamiseen. Toisaalta rastimerkit, kartat ja tehtävät voidaan toteuttaa edullisesti myös tulostamalla tai luonnonmateriaaleja hyödyntäen. Myöhemmissä luvuissa luettelemme tarkemmin esimerkkejä tavoista organisoida hyvinvointipolku.
Toisena hyvinvointipolkujen etuna voitaisiin mainita niiden helppous. Polkuja on helppo rakentaa paikasta riippumatta matalalla kynnyksellä, oman näköisiksi. Polkuihin ei tarvita välttämättä erityisiä materiaaleja ja läheltä löytyvää metsä-, puisto tai puutarhaympäristöä hyödyntämällä matkoihin ei kulu turhaa aikaa ja vaivaa. Kun paikka polulle on löytynyt, voidaan rasteja helposti muokata erilaisille ryhmille sopiviksi tai yhdistää samalle polulle eritasoisia tehtäviä. Toimimattomia tehtäviä ja rasteja voidaan myös vaihtaa ja muokata ilman suurta vaivaa. Vastaavasti hyvän ja toimivan polun voi siirtää toiseen paikkaan toteutettavaksi uudestaan esimerkiksi jonkin toisen ryhmän kanssa. Polun ja sen tehtävien varioimisessa on huomioitava kuitenkin monia tekijöitä, jotta jo ensimmäinen hyvinvointipolku tuottaisi onnistumisen ja hyvinvoinnin kokemuksia. Seuraavassa luvussa kerromme polkujen suunnittelusta ja siitä, millaisia asioita polkua rakentaessa tulisi huomioida.
Kaikki alkaa suunnittelusta
Suunnittelussa on alusta asti hyvä huomioida muutamia asioita, jotta hyvinvointipolusta tulisi sitä kiertäville mielekäs ja epämiellyttäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin. Suunnittelu on hyvä aloittaa kohderyhmästä, jolle polkuon suunniteltu. Kun tiedossa on ryhmä, voidaan alkaa myös pohtia tavoitteita, joita ryhmän toiminnalle voidaan asettaa. Tavoitteet määrittävät millaisia tehtäviä polun rasteille laitetaan ja antavat raamit koko toiminnan suunnitteluun. Suunnittelun tulisi kuitenkin olla hauskaa ja luovaa puuhaa. Monille kokeneille ohjaajille ryhmän ja sen tavoitteiden pohdinta tuleekin luonnostaan ja omalle ryhmälle sopivien harjoitteiden tunnistaminen on helppoa. Nämä henkilöt kappale haastaakin pohtimaan voisiko ryhmälle löytyä jotain uutta ja erilaista uudenlaisen tavoitteiden asettelun myötä.
KOHDERYHMÄ
Kohderyhmä vaikuttaa polun suunnitteluun reitin pituuden ja tehtävien valinnan osalta. Toisinaan kohderyhmä voi olla hyvin laajakin, jolloin on syytä miettiä, miten tehtävistä tehdään suuremmalle kohderyhmälle sopivia. On myös mahdollista suunnitella ja rakentaa hyvinvointipolulle erilaisia vaihtoehtoja joko reitin pituuden ja vaativuuden tai tehtävien tason suhteen. Joskus polkuja kannattaa suosiolla tehdä useampi, sillä liian laajat tai yksinkertaistetut tehtävänannot tai reitit eivät välttämättä palvele lopulta ketään. Reitin pituutta ja maaston haastavuutta arvioitaessa on ensisijaisesti huomioitava kohderyhmän toimintakyky. Jokaisen polulle osallistujan tulee päästä polulle ja kyetä kiertämään sen kaikki rastit ilman suurempaa vaivaa. Reitin valinnassa on hyvä huomioida sen pituuden lisäksi esimerkiksi maaston tasaisuus ja helppokulkuisuus. Joidenkin ryhmien kanssa myös eksymisvaara on otettava huomioon. Polun suunnittelussa on kuitenkin myös mielekästä huomioida kohderyhmän sisäiset yksilölliset erot ja pyrkiä välttämään ryhmän toimintakyvyn aliarvioimista. Maastosta ja sen esteettömyydestä kerromme lisää kolmannessa luvussa.
Kohderyhmä vaikuttaa luonnollisesti myös tehtävien tasoon. Se, onko ryhmässä lapsia tai aikuisia, vaikuttaa tietenkin tehtävien asetteluun, mutta yksittäisten lapsi ja aikuisryhmien erityistarpeet kannattaa ottaa huomioon. Erilaiset toiminta-, havainnointi- ja keskittymiskyvyn rajoitteet vaikuttavat tehtävien suunnitteluun, mutta monista tehtävistä pystytään helposti muokkaamaan helpompia ja hiukan haastavampia versioita erilaisten yksilöiden ja ryhmien tarpeen mukaan. Tärkeää on myös tehtävien suunnittelussa välttää ryhmän kykyjen aliarvioimista. Jos rastitehtävät koetaan liian helpoiksi tai muuten epäsopiviksi, syntyy turhautumista, joka ei edistä hyvinvointia. Sama vaikutus on liian vaikeilla rastitehtävillä. Samalle kohderyhmälle voidaan kuitenkin rakentaa hyvin eritasoisiakin polkuja, siitä riippuen onko tavoitteena esimerkiksi virkistys, rentoutuminen, uuden oppiminen tai fyysisen aktiivisuuden lisääminen. Seuraavassa kappaleessa käymme läpi tavoitteiden vaikutusta tehtävien sisällön suunnitteluun.
TAVOITTEET
Kun kohderyhmän tarpeisiin kohdistuva arviointi on tehty, on syytä pohtia, millaisia tavoitteita hyvinvointipolulle halutaan asettaa. Hyvinvoinnin edistäminen on jo hyvä tavoite itsessään, mutta hyvinvointi koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä, joista voidaan keskittyä tarpeen mukaan vaikka kaikkiin tai sitten kohdentaa huomio niistä yhteen. Koska luonnossa liikkuminen ja sen havainnointi tuottavat itsessään hyvinvoinnin kokemuksia, voi tavoite olla hyvin myös tiedollinen ja keskittyä vaikkapa lähiympäristöön tutustumiseen historian tai luontotietämyksen kautta.
Toiminnalle asetetut tavoitteet vaikuttavat moneen tekijään niin suunnittelu kuin toteutusvaiheessakin. Ensisijaisesti ne vaikuttavat tietenkin rastitehtävien sisältöön, mutta tavoitteet on hyvä pitää mielessä myös esimerkiksi rastien sijaintia ja ryhmäkokoa suunniteltaessa.
Rastitehtävissä toiminnan tavoitteet ovat näkyvissä selkeimmin. Polulla voidaan tutustua luontoon, omaan itseen tai vaikka ryhmään, jonka kanssa polulla kuljetaan. Painotukset eivät sulje toisiaan pois, ja monipuolisella polulla ne voivat kulkea hyvin limittäinkin. Sen lisäksi voidaan pohtia, halutaanko polulla painottaa fyysistä aktiivisuutta, psyykkisiä harjoitteita, sosiaalista puolta vai uuden oppimista. Fyysiseen aktiivisuuteen ja kehon hyvinvointiin voidaan vaikuttaa luonnollisesti tehtävillä, joissa liikutaan ja aktivoidaan kehoa. Psyykkistä hyvinvointia tukevia tehtäviä ovat esimerkiksi mindfulness-harjoitteet, joissa keskitytään tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon, sekä monet luonnon havainnointiin ja sitä kautta mielen elpymiseen tähtäävät harjoitteet. Sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tavoitteita voidaan lähestyä tehtävillä joiden keskiössä ovat vuorovaikutus ja jakaminen.
Tehtävät, jotka johtavat yhdessä tekemiseen tai herättävät keskustelua, toimivat usein lähes vahingossa myös sosiaalista kanssakäymistä edistäen. Tiedollisia tavoitteita voidaan lähestyä joko suoraan tai välillisesti luonnossa liikkuen. Luonnontietämystä ja tietoa ympäristöstä on helppo lisätä tehtäviin pieninä tietoiskuina tai vaikkapa tietovisana. Leikin ja tehtävien kautta on mahdollista oppia alueen kasveista, eläimistä ja historiasta. Lisäksi luonto toimii myös innostavana oppimisympäristönä esimerkiksi numeroiden, värien ja kielten opettelussa.
Monipuolisella ja hyvin suunnitellulla polulla voidaan käyttää useita tavoitteita päällekkäin ja se on usein myös tarkoituksenmukaista. Eri tyyppisten tehtävien yhdistely tekee polusta innostavan kiertää loppuun asti ja hyvinvoinnin eri osa-alueet tulevat käsitellyksi laajemmin. Tärkeää on kuitenkin säilyttää polun punainen lanka alusta loppuun asti. Jos erilaisia harjoitteita yhdistelee huolimattomasti, voi polun kiertäjille jäädä polusta epäselvä ja turhautunut olo. Tämän välttämiseksi polun voi rakentaa esimerkiksi jonkin teeman tai tarinan ympärille, johon erilaiset tehtävät saadaan linkitettyä siten, että eheä kokonaiskuva säilyy. Lasten kanssa hahmot ja sadut ovat hyvä keino yhtenäistää rasteja. Aikuisryhmille riittää usein rastien ja tehtävien yhtenäinen ulkoasu sekä toistuva kerrontatyyli.
Tavoite voi joissain tapauksissa vaikuttaa myös tehtävien sijaintiin. Yhdessä kohderyhmän kanssa se vaikuttaa siihen onko polku mielekästä rakentaa tuttuun vai ennestään vieraaseen ympäristöön ja siihen millainen on reitin kokonaispituus ja toisaalta myös rastien väliset välimatkat. Joskus voi olla tavoitteenmukaista lisätä reittivalinnoilla kiertäjien fyysistä aktiivisuutta, toisinaan taas helppokulkuinen ja lyhyt reitti sopii ryhmälle paremmin. Jos ryhmä koostuu eri toimintakyvyn omaavista osallistujista, kannattaa myös suunnittelussa huomioida eritasoiset liikkujat, vaikka kokonaan erillisillä reittivaihtoehdoilla. Tärkeintä hyvinvointipolulla on kuitenkin yhteinen matka sekä rastien tehtävät, joten usein kauniin luontoympäristön tarjoaminen ja kaikille esteettömän kulun mahdollistaminen riittävät. Polun ei tarvitse sijaita kaukana, vaan onnistuneen ja ryhmän tavoitteisiin sopivan polun voi rakentaa vaikka omalle pihalle. Luontoympäristössä tapahtuva elpyminen on tietenkin parhaimmillaan, kun luonto ympäröi polulla kulkijat täysin, mutta rastitehtävillä kulkijoiden huomio voidaan ohjata lumoutumaan myös oman pihan luontoelämyksistä esimerkiksi eri aisteja hyväksikäyttäen.
Tavoitteet vaikuttavat myös siihen minkä kokoisessa ryhmässä polkua suositellaan kierrettävän. Hyvinvointipolku voidaan tietenkin suunnitella niin, että tehtävänannot sopivat sekä yksin että isommissakin ryhmissä toteutettaviksi, mutta jo olemassa olevilta poluilta kerätyn palautteen mukaan polut ovat useimmissa tapauksissa parhaimmillaan kaksin tai pienessä ryhmässä kierrettynä. Parin kanssa ja pienissä ryhmissä erityisesti keskusteluharjoitukset toimivat usein parhaiten ja luonnossa liikkumisessa säilyy rauha. Hyvinvointipolkua voidaan kuitenkin suunnitella myös isommalle ryhmälle, jos tavoitteena on esimerkiksi ryhmäyttäminen. Hyvinvointipolku voisikin olla sopiva työskentelytapa vaikka uuden tiimin tai luokan ryhmähengen luomiseen. Kun toiminta ei ole täysin ohjattua, jää tilaa myös vapaalle keskustelulle ja tutustumiselle tehtävien lomassa.
Tuumasta toimeen
Pian suunnittelun aloittamisen jälkeen on jo aika pohtia käytännön toteutusta. Usein suunnittelu ja toteutusvaihe tapahtuvat rinnakkain ja suunnitelmia muutetaan toteutuksessa esiintyvien haasteiden ilmetessä. Käytännön toteutukseen liittyy myös paljon päällekkäisyyttä suunnitteluvaiheen kanssa ja niitä ei kannatakaan kokonaan erottaa toisistaan. Osa toteutukseen liittyvistä käytännön asioista voi viedä myös aikaa, eikä niitä sen vuoksi kannata jättää aivan viime tippaan.
TURVALLISUUS
Kun suunnittelussa hyvinvointipolulle on päätetty sijainti ja reitti, on aika pohtia millaisia käytännön haasteita niihin voi liittyä. Kaikkien ryhmien kanssa on tarpeen pohtia polun turvallisuutta. Jos polku on pitkä ja suun- niteltu metsään on tärkeää kartoittaa alueella liikkumisen riskit, jotta esimerkiksi eksymisiltä ja loukkaantumisilta vältyttäisiin. Riskiarvion on hyvä tehdä osana turvallisuussuunnitelmaa. Turvallisuussuunnitelma laittaa kirjoittajan pohtimaan riskien luetteloinnin lisäksi niihin varautumisen keinoja sekä erilaisiin hätä- ja pelastustilanteisiin reagoimista.
ESTEETTÖMYYS
Monien ryhmien kanssa on tarpeen miettiä myös alueen ja reitin esteettömyyttä. Esteettömyydellä tarkoitetaan kaikkia niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat erilaisista rajoitteista kärsivien kohderyhmien osallistumisen. Liikkumisen esteettömyyden lisäksi on hyvä huomioida näkemisen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja ymmärrykseen liittyvät esteet. Hyvin suunniteltu ja esteetön luontoreitti mahdollistaa turvallisen luonnossa liikkumisen ja oleskelun kaikille. Paitsi, että esteettömät reitit tarjoavat luonnosta nauttimisen mahdollisuuden monille erityisryhmille, niin jokainen luonnossa liikkuja voi hyötyä jossain elämänvaiheessa luontoympäristön esteettömyydestä.
Esteettömyyden kartoitus on hyvä aloittaa alueelle saapumisesta. Jos paikalle on vaikeaa päästä tai sinne pääsy vaatii esimerkiksi oman auton tai korkeita kustannuksia, ei paikkaa voi pitää täysin esteettömänä. Kohderyhmän olisi tärkeää päästä polulle helposti mahdollisuuksiensa ja toimintakykynsä mukaan kävellen, julkisella liikenteellä tai järjestetyllä kuljetuksella.
Myös itse polun tulee olla rakenteeltaan esteetön. Esteettömyyskartoitukseen kuuluvat muun muassa maaston vaativuus, reitin pituus, tarvittavat lepopaikat ja opasteiden selkeys. Joidenkin ryhmien kanssa on myös hyvä huomioida mahdollisuus evästaukojen pitämiseen.
RASTIPAIKAT JA LUVAT
Metsässä ja luonnossa tapahtuvaa toimintaa suunniteltaessa on toisinaan myös tarpeellista ottaa yhteyttä maanomistajaan ja keskustella alueen käyttämiseen liittyvistä luvista. Lyhytaikaisiin rastipisteisiin erillistä lupaa ei yleensä tarvita, mutta jos suunnittelet hyvinvointipolulle kiinteitä, pysyvämpiä rastipisteitä on niihin pyydettävä aina lupa maanomistajalta. Maanomistajalta voit saada myös apua alueen kartan hankkimiseen sekä vinkkejä rastien sijoitteluun.
Onnistuneiden rastipaikkojen valitseminen vaatii hiukan tutustumista ympäristöön. Sijoittelussa on tärkeää huomioida rastien kuormittavuus ympäristölle. Jos suunnitteilla on pysyvä tai pitkäaikainen polku, on syytä välttää arkoja maastokohteita. Hyvin kulutusta kestäviä maastoja ovat esimerkiksi kallioisen maastot, mustikka- sammal- ja puolukkatyypin kankaat sekä vanhat heinäniityt ja laidunmaat. Jos hyvinvointipolku on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön pienelle kävijämäärälle, eikä polun tarvitse olla täysin esteetön, voi rastipaikoissa käyttää enemmän luovuutta.
Rastien sijoittelussa kannattaa kuitenkin huomioida myös elpymisen vaiheittaisuus ja polulla liikkujien johdattelu askel kerrallaan lähemmäs johdattelu askel kerrallaan lähemmäs luontoa ja kohti rauhoittumista. Hyvinvointipoluista tehdyn tutkimuksen mukaan pidetyimmät rastipaikat sijaitsivat luonnon ympäröiminä tai veden äärellä. Vastaavasti häiritsevänä pidettiin rakennetun kaupunkiympäristön läheisyyttä sekä esimerkiksi liikenteen ääniä. Aina polkua ei ole mahdollista sijoittaa täysin luonnon ympäröimään metsäympäristöön. Silloin rastien tehtävillä ja järjestyksellä on suuri merkitys kehon ja mielen elpymisen ja polulla rauhoittumisen varmistamisessa. Tehtävillä voidaan johdatella kulkijoita huomioimaan ympäröivää luontoa askel askeleelta enemmän sekä valmistella ja alustaa ympäristön muutoksiin sekä mahdollisiin häiriötekijöihin. Kuuntelua, hiljaisuutta ja rauhaa vaativat tehtävät on hyvä sijoittaa mahdollisimman syvälle luontoympäristöön, mutta niidenkin tehtävänannoissa voidaan polulla kulkijaa auttaa reagoimaan häiritseviin ääniin työntämällä ikävät äänet pois tarkastelusta ja keskittymällä miellyttävämpiin aistikokemuksiin. Kun tehtävänannot johdattavat kulkijan keskittymään luonnon tarkkaan havainnointiin, ei ympäristöllä ole enää niin suurta merkitystä.
Jotta polku säilyisi kulkijoilleen kiinnostavana, on sen hyvä sisältää vaihtelevia maastoja ja rastipaikkoja. Esteettömyyden sijaan voi joidenkin ryhmien kanssa pohtia maaston haastavuuden hyödyntämistä. Erityisesti nuorten kanssa itsensä haastaminen ja ylittäminen ovat teemoja, joita voidaan myös polun toteutusvaiheessa hyödyntää. Kaikille ryhmille mielekästä on, että valittu reitti antaa mahdollisuuden kulkea pikkuhiljaa syvemmällä luontoon ja toisaalta asteittaiseen paluuseen kohti kaupunkiympäristöä. Samoin tehtävien suhteen on turvallisinta aloittaa itsetutkiskelu vaiheittain ja palauttaa kulkija vaihe vaiheelta takaisin tähän hetkeen ja arkisempiin ajatuksiin.
POHDITTAVAKSI
Kun polku on saatu suunniteltua valmiiksi ja mahdollisesti jo käyttöönkin, voidaan vielä monia seikkoja harkita uudelleen. Esimerkiksi onko hyvinvointipolusta kokeilun jälkeen mahdollista tehdä pysyvämpää vai onko sen tarkoitus jäädä kertaluontoiseksi. Jos polkua suunnitellaan tai muutetaan pysyvämpään muotoon, voidaan miettiä tarvitseeko tehtäviä muokata esimerkiksi erilaisten kohderyhmien tai vuodeaikojen mukaan eläviksi. Voidaan myös pohtia, onko polulla mielekästä kulkea itsenäisesti vai tarvitaanko sen kiertämisessä ohjausta. Itsenäisesti kuljettavallakin pidempiaikaisella polulla on mietittävä, kuinka ihmiset löytävät polulle ja saavat tarvittavat materiaalit rastien kiertämiseen.
Mitä tarvitaan
Kuten mainittu, polkujen rakentamiseen ei vaadita suuria resursseja ja hyvinvointipolku on mahdollista rakentaa jopa täysin ilman kuluja. Laadukas ja pitkäaikainen hyvinvointipolku vaatii kuitenkin jonkinlaisia satsauksia, mutta sekin voidaan rakentaa ilman suurempia kuluja hyödyntäen esimerkiksi luonnon- ja kierrätysmateriaaleja.
RASTITEHTÄVÄT
Hyvinvointipolun rakentaminen alkaa luonnollisesti paikan valinnan jälkeen rastitehtävistä. Rasteja on helppo kirjoittaa ja keksiä itsekin, mutta myös valmiita rastipohjia ja tehtäviä rasteille löytyy kyllä. Oppaan liitteenä löydät suunnittelemiamme valmiita rasteja lapsille ja aikuisille.
Lisäksi vinkkejä voi etsiä esimerkiksi näiltä sivuilta:
Linkkejä:
– Ikaalisten kylpylän Voimametsä -polun rastit https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84812/gradu06901.pdf?sequence=1
– Helsingin Vartiosaaressa sijaitsevan hyvinvointipolun rastit:
Harjoitteita ja luontotietoa:
– https://www.nyyti.fi/luntti/hyvinvointipolku-ammattiopistossa/
– http://lokika.maps.arcgis.com/apps/MapJournal/index.html?appid=cedf22db6fad43c29e7fee71ecfb564d
– http://www.oivamieli.fi/dashboard.php
– http://quietgarden.org/resources/
Kirjallisuutta:
– Sirpa Arvonen, Metsämieli – kehon ja mielen taskukirja
– Elli Keisteri-Sipilä, Liikuttava luonto – Lähellä koko perhettä
– Marko Leppänen ja Adela Pajunen, Terveysmetsä -tunnista ja koe elvyttävä luonto
Valmiita rasteja on saatavissa houkuttelevan paljon. Saat kuitenkin helposti oman näköisesi polun muok-kaamalla tehtäviä juuri sinun ryhmällesi sopiviksi ja lisäämällä niihin esimerkiksi tietoa omasta lähiluonnostanne.
Kun rastien sisältö on päätetty, on aika miettiä, miten ne laitetaan esille. Tehtävät voi esimerkiksi tulostaa paperille ja päällystää sellaisenaan rastille. Silloin on tärkeää huomioida miten ne kestävät sään muutoksia. Jos hyvinvointipolku on suunniteltu pidempiaikaiseen käyttöön, voi rasteille suunnitella myös kiinteät tehtävätaulut. Pitkäaikaisille poluille on hyvä valita myös vastaava, joka huolehtii polun rakenteiden ja rastipaikkojen kunnosta. Esimerkiksi sään tai ilkivallan seurauksena kärsineet rastit ja opasteet on tärkeä korjata ennen kuin polulla kävijöille aiheutuu niistä haittaa. Vastaavan tehtävänä voi olla myös reagoida kulkijoilta saatuun palautteeseen ja varmistaa polun säilyminen esteettömänä eri vuodenaikoina.
OPASTEET JA KARTTA
Itse rastipisteiden lisäksi on hyvinvointipolkua rakennettaessa huomioitava, miten polkua kiertävät löytävät rasteille ja tunnistavat rastit maastosta. Rastipisteiden merkkaamisessa voi käyttää luovuutta ja hyödyntää paljon erilaisia materiaaleja. Rastin on tärkeää olla helposti löydettävissä luonnosta, rikkomatta kuitenkaan maisemaa ulkoasullaan. Hyviä ideoita rastien merkkaamiseen ovat erilaisten luonnonmateriaalien ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen. Jos rastipisteitä ei saa merkitä luontoon, on paikat mahdollista löytää esimerkiksi valokuvasuunnistuksella tai sijoittamalla ne selkeille maamerkeille. Valokuvasuunnistuksessa kulkija saa kartan yhteydessä kuvan jokaisesta rastipaikasta ja löytää oikeaan kohteeseen vertaamalla kuvaa ympäröivään maastoon.
Rastipisteiden merkkauksessa on hyvä huomioida, että rastit ovat mahdollisimman selkeitä ja merkkaustavaltaan yksiselitteisiä. Joidenkin ryhmien kanssa rastipisteiden piilottaminen ja etsiminen luonnosta voi olla myös tarkoituksenmukaista, mutta itsenäisesti kierrettävillä poluilla niiden kannattaa aina olla helposti löydettävissä. Esteettömyyden näkökulmasta voidaan rastien ja opasteiden kohdalle miettiä niiden erottuvuutta luonnosta sekä niissä käytettyjä värejä ja kontrasteja. Rastimerkin on mahdollisuuksien mukaan hyvä erottua taustastaan värin, tummuuden erona, erillisenä rakenteena tai poikkeavana materiaalina.
Polun ollessa rakenteiltaan muuten valmis voidaan miettiä, miten hyvinvointipolun rasteja kierretään. Löytävätkö kulkijat polulle kartan avulla vai voidaanko maastoon asettaa aloituspiste, josta polkua voi lähteä kulkemaan selkeitä opasteita seuraten. Monien ryhmien kanssa, varsinkin tuntemattomammassa maastossa kartta auttaa hahmottamaan aluetta ja reitin pituutta. Karttakuvan on oltava selkeä ja yksinkertainen, mutta myös sisältää kaiken tarvittavan tiedon. Kartasta tulee näkyä koko hyvinvointipolun reitti sekä rastit selkeästi merkittynä. Lisäksi siihen voi merkitä tärkeitä maamerkkejä ja esimerkiksi riskiarviossa löydettyjä haastavia tai vaarallisia maastonosia. Kartta voidaan taittaa myös ryhmän ja tarpeen mukaan vihoksi, josta löytyvät myös kaikki rasteille suunnitellut tehtävät sekä muuta tietoa hyvinvointipolusta tai ympäristöstä. Kartta ja rastitehtävät voidaan jakaa kulkijoille joko paperisina tai sähköisessä muodossa. Jos polku on avoin ja itsenäisesti kuljettava, kannattaa sähköistä muotoa harkita myös paperisen version lisänä. Tällöin kulkijat voivat itse päättää haluavatko tulostaa materiaalin vai käyttää sitä sähköisessä muodossa. Sähköisen materiaalin etuna on sen nopea muunneltavuus sekä paperittomuus. Toisaalta se vaatii esimerkiksi mobiililaitteen käyttämistä hyvinvointipolulla. Se ei välttämättä sovi kaikille kohderyhmille ja sen voidaan kokea häiritsevän elpymisen kokemuksia ja luonnon havainnointia.
Kun polku on otettu käyttöön, on tärkeää myös kerätä palautetta siitä, löytyivätkö rastit ja kuinka polun rakenteet kulkijoiden mielestä toimivat. Tällä tavoin saadaan arvokasta tietoa polun toimivuudesta ja sitä pystytään kehittämään palautteen mukaisesti. Huollon ja tarkastuskäyntien lisäksi polun ylläpidosta vastuussa oleva henkilö voi myös reagoida kulkijoiden palautteisiin ja kehittää tarvittaessa polun sisältöä tai rakenteita kävijöiden toiveita vastaaviksi.
TIEDOTUS
Viimeiseksi voidaan pohtia, kuinka suunniteltu kohderyhmä saa tiedon polusta ja löytää paikalle. Usein on järkevää, että polkua kokeillaan ensin pienemmälle joukolle, jonka jälkeen siihen voidaan tehdä vielä kor-jauksia ja parannuksia. Ensisijaista on miettiä, onko hyvinvointipolku avoin kaikille vai suunniteltu ainoastaan oman porukan käyttöön. Joskus käy niinkin, että yksittäiselle kohderyhmälle ja päivälle suunniteltu polku toimiikin yli odotusten ja toimintaa on mielekästä jatkaa pidemmän aikaa tai jopa muuttaa vakituisempaan muotoon.
Hyvinvointipolusta tiedottaminen on hyvä olla kohderyhmälähtöistä. Millaisia kanavia polun suunnitellut kävijät käyttävät ja millaisissa kanavissa tieto ei luultavasti saavuta oikeaa kohderyhmää. Erilaisia vaihtoehtoja tiedottamiseen ovat kohderyhmästä ja toiminnan laajuudesta riippuen esimerkiksi sosiaalinen media, paperitiedotteet, lehdistötiedote tai suullinen tiedonanto esimerkiksi kokouksessa. Toiminta voi olla viisasta käynnistää yhteisellä kokeilulla sovittuna päivänä, jolloin suurempi määrä ihmisiä saadaan paikalle kerralla ja polusta voidaan kerätä välittömästi palautetta.
Ideoita rastitehtäviin lapsille ja aikuisille
Käytä omaa ja ryhmäsi luovuutta juuri teille sopivien rastien ideoimiseen. Jos aikaa on kuitenkin rajallisesti tai tarvitset inspiraatiota rastien kehittelyyn, tässä on joukko suunnittelemiamme rasteja oman luovuutesi tueksi. Rasteja on sekä lapsille että aikuisille määrältään hieman yhdelle polulle tarvittavaa enemmän, joten voit valita niistä vain omalle polullesi sopivat tehtävät sellaisenaan tai muokattuna omalle ryhmällesi sopivaksi.
Rastiesimerkkejä aikuisille:
Rastiesimerkkejä lapsille:
Lähteet
Arvonen, S. 2017. Metsämieli. Mielen ja kehon taskukirja. Metsäkustannus. Tallinna.
Esteettömyystiedon keskus. 2017. Valaistus, värit ja kontrastit. http://www.esteeton.fi/portal/fi/rakennettu_ymparisto/valaistus__varit_ja_kontrastit/
Kelsteri-Sipilä, E. 2017. Liikuttava luonto. Metsäkustannus.
Komu, I. & Pöllönen, S. 2014. Kynnykset sileiksi. Tavoitteena esteettömät mielenterveys ja päihdepalvelut. Sininauhaliitto. Aldus Oy. Lahti.
Leppänen, M & Pajunen, A. 2017. Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus Kustannus Oy. Keuruu.
Luontoon.fi. 2017. Jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet. Luettavissa: http://www.luontoon.fi/jokamiehenoikeudet
Peda.net. 2017. Kasvitaidetta, maataidetta, ympäristötaidetta. Luettavissa: https://peda.net/hankkeet/geenivaraoppi/opastukset/p/oejal/hpl/4mk
Salo, H. 2016. Näin rakennat esteettömän luontopolun. Luettavissa: http://hankkeet.kuntoutussaatio.fi/liikuntajaosallisuus/hannu-salo-nain-rakennat-esteettoman-luontopolun/
Sillanpää, K. 2016. Oppi&Ilo. Luontoretki. Sanoma Pro Oy. Helsinki.
Suunnistusliitto. Ympäristöohje, Luettavissa: http://www.suunnistusliitto.fi/system/wp-content/uploads/2014/10/SSLYmparistohje.pdf
Vattulainen, K. 2013. Hyvää oloa Voimametsästä: tutkimus psykologisia harjoitteita sisältävästä luontoreitistä. Pro Gradu -tutkielma. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. Tampere.