Kerää luonnosta askartelumateriaalia yhdessä lasten kanssa
Perhospuutarhan perustaminen
Perhospuutarha antaa mahdollisuudet moneen: uusien perhoslajien opetteluun, perhosten säilymiseen pihapiirissä sekä niiden kauneudesta nauttimiseen. Perhosten pääsääntöistä ravintoa on kukkien mesi, joten perhosia voidaan houkutella pieneenkin puutarhaan ja jopa parvekkeelle istuttamalla sinne muutama erityisesti perhosia houkutteleva kasvi.
Tarvikkeet:
- perhosia houkuttelevia kasveja (ks. toukokuun ohjeet kasvien valintaan ja alla olevat ideat)
- Perhoskirjoja tunnistamista varten
Työohje:
- Kasvustoltaan rikas ja monipuolinen puutarha houkuttelee perhosia. Erityisesti kirkkaat värit, tuoksut ja kukkaryhmät houkuttelevat perhosia paikalle ja tarjoavat niille hyvän kasvuympäristön. Myös jotkut rikkaruohot houkuttelevat perhosia.
- Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samoja kukkia kannattaa istuttaa samaan kohtaan suurempi ryhmä, jotta perhoset havaitsevat ne paremmin. Vaikka kasvien kukinnot olisivat vaatimattoman näköisiä, ne saattavat olla hyviä mesikukkia perhosille.
- Perhosten mieliksi puutarhassa voi lisäksi käyttää lämpöä varaavia materiaaleja. Luonnonkalliot on hyvä jättää näkyviin. Jos niitä ei ole, myös erilaiset kiveykset sopivat tarkoitukseen.
Ohjaajalle:
Perhospuutarhan perustamisessa kannattaa hyödyntää puutarhassa jo olemassa olevia kasveja mahdollisimman paljon. Asiakkaiden/toimijoiden kanssa voidaan yhdessä miettiä mitkä kasvit houkuttelevat perhosia ja mitä kasveja tulisi hankkia. Kannattaa kysellä esimerkiksi lähiseutujen asukkailta jne. perennoja puutarhaan.
Kasviopas perhospuutarhan perustamiselle: http://www.yhteishyva.fi/koti-ja-puutarha/puutarha-ja-kasvit/kasviopas-perhospuutarha/0218010-82176
Perhospuutarhan kasvit
Perhosten ruokavalion tärkeä osa on siis kukkien mesi. Perhospuutarhaa suunniteltaessa sinne kannattaa valita eri aikaan kukkivia mesikasveja – niin perhosiakin riittää paikalle pidemmän ajan. Kukkivia kasveja tulisi olla kaikkina aikoina kasvukaudesta. Erityisesti keväällä ja syksyllä, kun kukkivia luonnonkasveja on vähän, puutarha tarjoaa perhosille ruokaa. Tosin kukinnan pääpainon pitäisi olla keskikesällä ja alkusyksyllä, jolloin perhosia on eniten. Yöllä ja päivällä liikkuville perhosille tulisi myös olla omat vaihtoehtonsa. Samoja kukkia kannattaa istuttaa samaan kohtaan suurempi ryhmä, että perhoset havaitsevat ne paremmin.
Perhosten houkutteluun tarvitaan myös rikkaruohoja. Niiden voi antaa kasvaa puutarhan reunoilla, kompostin vierellä tai takapihan syrjäisimmällä paikalla. Nokkonen, pietaryrtti ja karhunputki ovat monien perhostoukkien ravintoa. Vaikka rikkaruohojen kitkeminen on tärkeää, on hyvä muistaa, että ilman toukkia ei ole perhosiakaan.
Kivien maalaus ja kiviaskartelua
Kivistä voi askarrella lähes mitä tahansa. Niitä voi maalata esimerkiksi koristeiksi kukkapenkkeihin tai –ruukkujen reunoille, paperipainoiksi, ovistoppareiksi, erilaisiksi pelimerkeiksi jne. Kiviä voi myös liimata toisiinsa ja askarrella niistä erilaisia koristeita, kuten peikkoja. Materiaaleja on helposti saatavissa ja kiviaskartelussa jokainen voi käyttää mielikuvitustaan.
Tarvikkeet ja työvälineet:
- Kiviä
- Akryylimaaleja
- Lakkaa
- Siveltimiä/sieniä maalaamiseen
- Liimaa
- Luonnonmateriaaleja (mm. sammalta) askarteluun
- Sanomalehteä pöydän suojaukseen
- Astia vedelle
Työohje:
- Putsaa/pese kivet ennen maalausta ja anna kuivua.
- Maalaa kiviin kuvioita siveltimellä tai sienellä töpöttämällä. Akryylimaali on käyttövalmista sellaisenaan, mutta sitä voi myös ohentaa vedellä.
- Anna maalin kuivua. Pintakuivaa se on puolessa tunnissa ja täysin kuivaa vasta vuorokauden jälkeen.
- Viimeistele maalattu kivi suihkuttamalla se kauttaaltaan lakalla ja anna kuivua kunnolla.
- Kiviä voi myös liimailla yhteen, jolloin niistä voi tehdä esimerkiksi hauskoja kivieläimiä tai peikkoja. Kivipeikoille voi esimerkiksi liimata hamppunarua tai sammalta hiuksiksi.
Ohjaajalle:
Akryyliväri on monikäyttöinen, sillä se tarttuu paperiin, kartonkiin, metalliin, muoviin, lasiin, kiveen, kipsiin ja puuhun. Sillä voi siis maalata melkein mitä tahansa. Akryyliväri on märkänä vesiohenteinen ja –liukoinen, mutta kuivuessaan muuttuu vedenkestäväksi. Tosin kunnon vesipesua hankauksineen se ei kestä. Lakka lisää värin kestävyyttä ja maalit säilyvät myös ulko-oloissa.
Kylpyallas linnuille
Lintujen kylpemistä kesällä on mukava seurata. Lintujen kylpyallas valmistuu suuresta saviruukun aluslautasesta ja luonnonkivistä.
Tarvikkeet:
- Sivellin
- Saviruukun aluslautanen noin 35 cm halkaisija
- Erilaisia luonnonkiviä
- Puinen askartelutikku
- Vedenkestävää mosaiikkilaastia
Toimi näin:
- Suunnittele kuvio ja liimaa kivet mosaiikkilaastilla haluamaasi muotoon
- Kun kivet ovat paikallaan anna laastin kuivua kunnolla mielellään yön yli
- Levitä mosaiikkilaasti askartelutikuilla kivien väleihin koko lautasen pohjan alueelle.
- Tasoita laastin pinta kostealla sienellä.
- Laastin kuivuessa pyyhi ylimääräinen laasti pois kivinen pinnalta
Ohjaajalle: Voit käyttää kivien sijaan myös muuta materiaalia kuten lasi- tai kaakelimosaiikkia.
Jokamiehenoikeudet
Metsässä ja luonnossa liikkuessa on hyvä tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä saadakseen
luonnosta mahdollisimman monipuolisen kokemuksen, samalla luontoa ja muita ihmisiä
kunnioittaen.
Tarvikkeet:
- Sakset,
- sanomalehtiä,
- aikakausilehtiä,
- jokamiehen oikeudet
Työohje:
- Tutustukaa yhdessä jokamiehenoikeuksiin.
- Jakaudutaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä edustaa niitä asioita mitä saa tehdä ja toinen niitä
mitä ei saa tehdä - Ryhmät etsivät lehdistä kuvia jotka heistä pitää sisällään yhden oikeuden ja liimaavat sen paperiin.
Kuvalle laaditaan myös kuvateksti. Muodostuu hauska kuvakollaasi jokamiehenoikeuksista. - kuvakollaasi voidaan laittaa esille niin, että se on kaikkien nähtävillä.
Lisätietoja:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet(16989)
Kesäkuun retki: Mato-ongelle
Mato-onginta on halpa ja melko helposti toteutettavissa oleva aktiviteetti, joka onnistuu lähes mihin aikaan vuodesta tahansa. Vaatimattomilla välineillä on mahdollista saada monipuolisesti kalaa kaikenlaisista vesistä. Tiettyjä sesonkeja eri kalalajeille löytyy ja muun muassa sääolot vaikuttavat saaliin saantiin, mutta toimintana se on rentouttavaa ja sosiaalistakin. Mato-ongen voi rakentaa myös itse.
Tarvikkeet:
Mato-onki (vapa, siima, koho + paino + koukku)
Matoja tai muuta syötiksi kelpaavaa
Muovipussi tms. kalansaaliille
Työohje:
- Kalareissu alkaa ongen valmistuksella. Niitä voi ostaa valmiina kaupasta, mutta valmistuskin on
melko helppoa ja nopeaa: Hanki sopiva vapa (pitkä oksa), kiinnitä siima vavan toiseen päähän
tiukalla solmulla ja asenna siimaan koho, paino ja koukku. - Hanki sopivia syöttejä. Madot on perinteinen syöttivaihtoehto ja niitä löytää etenkin kostealla
säällä esim. kukkapenkeistä, kompostista ja kivien alta. Jos matoja ei ole saatavilla niin syötiksi
käy esim. taikina, leipäpalat, katkaravut jne. Kaupoissa myös myydään erityisiä syöttejä. - Ongella: aseta syötti koukkuun, heitä siima kohoineen ja koukkuineen veteen. Odottele ja
seuraa kohoa. Kun koho häviää veden alle, on koukussa todennäköisesti kala. Nosta vavan avulla
siima vedestä melko nopeasti mutta tasaisesti. Irrota kala koukusta, laita uusi syötti ja jatka
Ohjaajalle:
Onkiminen on maksutonta ja jokamiehenoikeuksiin kuuluvaa, sen harrastamiseen ei tarvita lupaa. Onki on helppo rakentaa itse. Kaupoissa myydään valmiita siima+koho+koukku –settejä. Kaloja saa usein parhaiten kaislikoista ja suojaisista paikoista.
Lisätietoja: Muista rannaltakalastuskartta! (Helsingin kaupungin liikuntavirastosta)
Perhoset
Hyönteisten lahkoon kuuluvat perhoset ovat pääsääntöisesti kesäaikaan nähtyjä värikkäitä lentäjiä. Perhosten lahkoon kuuluu huimat 180 000 lajia, jotka ovat jakautuneet useampaan eri heimoon.
Hyönteisille tyypilliseen tapaan, myös perhosten ruumiilla on niille tyypillinen rakenne: pää, keskiruumis ja takaruumis. Keskiruumiista löytyy jalat, joita on kolme paria. Päässä on tuntosarvet, näköaistia varten on kaksi verkkosilmää ja monilla perhosilla on myös kuuloaisti. Perhosille on tyypillistä, että niiden suuosat kehittyvät imukärsäksi, jolla ne voivat imeä mm. mettä kasveista.
Siivet on kuitenkin se ruumiinosa, mistä perhoset usein tunnistetaan. Ne ovat yleensä värikkäät ja suuret kooltaan, verrattuna perhosen muuhun kokoon. Perhosten siivet ovat kaunista katseltavaa niiden lentäessä, mutta niillä on monia muitakin tehtäviä: väritys antaa perhoselle mahdollisuuden piiloutua saalistajilta, väristys voi myös kertoa saalistajille, että perhonen on pahanmakuinen tai myrkyllinen. Lisäksi siiven värityksellä on merkitystä perhosten lämmönsäätelyn kannalta ja väristys voi olla myös houkutin mahdollisille pariutumiskumppaneille.
Siipien pintaa peittää pienet suomut, jotka sisältävät väriainetta. Suomujen alla oleva varsinainen siipi on läpikuultava ja kalvomainen. Joskus perhosten siipien pinnalla voi havaita kiiltoa, joka johtuu suomujen tavasta taittaa siihen kohdistuvaa valoa. Siipien reunoissa on myös siipiripsiksi kutsutta karvoitusta. Lähestulkoon kaikilla perhosryhmillä on jonkinlaiset siivet ja siiviltään täysin surkastuneita perhoslajeja on vähän. Siipien surkastuminen liittyy lähinnä kyseessä olevan lajin naarasyksilöön, sillä siipien puuttuminen saattaa tehostaa munien tuotantoa.
Perhonen kehittyy aikuiseksi yksilöksi kolmen vaiheen kautta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen perhonen. Perhosnaaraat tuottavat vaihtelevia määriä munia (useita satoja), jotka eroavat eri lajien välillä kooltaan, muodoltaan ja siitä miten naaras ne luontoon asettelee. Toukan kehitys aikuiseksi perhoseksi voi kestää muutamista viikoista jopa kuuteen vuoteen. Useat perhoslajit talvehtivat koteloina, jonka toukka on rakentanut yleensä suojaisaan paikkaan, jolla on varsinkin talvesta selviytymisen kannalta hyötyä. Toisilla kotelo saattaa olla hyvinkin avoimella paikalla kasvillisuuden seassa. Jotkut lajit talvehtivat myös aikuisina perhosina, josta kertoo se havainto, että perhosia voi nähdä lentelemässä jo varhain keväällä.
Toukkien ravintona ovat tavallisimmin kasvit, niiden lehdet, kukinnot ja jopa puuaines. Joillekin perhosryhmille maistuu toukkavaiheessa jäkälät ja sienet. Eri perhoslajien toukat saattavat olla hyvinkin valikoivia ravintonsa suhteen syömällä vain tietyn kasvilajin yksilöitä. Toisille kelpaa esim. tietyn kasviheimon lajit ja joillekin toukille maistuu monet eri kasvilajit. Osa perhoslajeista on taloudellisesti merkittäviä viljelyskasvien tuholaisia.
Vaikka perhoset ovat tuttu näky päivällä, niin lähes 90 prosenttia lentää öisin. Aikuisten perhosten ravintoon kuuluu kukkien mesi, mutta myös käyneet hedelmät ja jopa kuolleiden eläinten raadot. Osa perhoslajeista ei nauti lainkaan ravintoa aikuistuttuaan.
