Skatan tila on vanhaa kulttuurimaisemaa ja täältä löytyy useita vanhoja niittyjä. Niityt ovat juurikin kulttuurimaisemaa, sillä ne vaativat hoitoa ihmisiltä; joko laidunnusta tai niittoa.
Monet niityistä ovat päässeet rehevöitymään laidunnuksen puutteesta. 4H, joka pitää Skatalla kotieläintilaa ja leirittää lapsia, laiduntaa lampailla ja vuohilla yhtä niityistä. Muut tulee niittää.
Päätimme viime kesänä ennallistaa yhden niityn. Ensimmäiseksi ennallistamiskohteeksi otimme tilan paraatipaikalla olevan niityn.
Niityn ennallistaminen
Loppukesän niiton jälkeen laikkuäestimme noin viiden aarin niityn jyrsimellä. Teimme metrin levyisiä viidestä kymmeneen metriin pitkiä laikkuja nurmeen, jotta multa paljastuisi. Laikkuihin istutimme maaperään sopivaa niittysiemenseosta ja tamppasimme siemenet astelemalla maahan. Ideana on, että kunhan niityn ravinteisuus saadaan niitoilla laskemaan, laikkuihin istutetut niittykasvit voivat levitä koko niityn alalle.
Sitten ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin odottaa – ja niittää.
Niitynhoito
Niitty niitetään kerran tai kaksi kesässä. Niiton tarkoituksena on poistaa rehevöityneeltä niityltä ravinteita, eli toisin sanoen köyhdyttää maata, jotta niittykukat kykenevät kilpailemaan runsaasti ravinteita vaativia ruohoja vastaan. Skatan niityt ovat niin reheviä, että ne tulee niittää kahdesti.
Ensimmäinen niitto tehdään juhannuksen jälkeen esim. heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Ennen vanhaan niittoon sai käydä, kun käki on lopettanut kukuntansa. Vanhana Marian etsikkopäivänä, eli kukka-mariana, 2.7. alettiin valmistautua heinätöihin. Markettana tuli olla jo valmista.
Niitto tehdään viikatteilla. Ne eivät revi kasveja rikki kuten nurmikkotrimmeri, vaan viiltävät korret poikki siististi. Niitossa kannattaa muistaa viikatteen teroitus ja oikea niittokulma; terän tulisi kohdistua varsiin kohtisuorasti, ei vinossa. Oikean pituinen viikate auttaa tässä.
Niittäessä edetään rauhallisesti heilauskerralla eteenpäin niin, että yhdellä heilauksella leikataan kolmesta viiteen senttiä heinikkoa. Kannattaa muistaa, että terällä viilletään, ei revitä. Rohmuaminen ei kannata, koska terä ei jaksa viiltää liian suurta määrää kerrlla ja homma menee juurikin niin sanotusti repimiseksi. Hiljaa hyvä tulee ja hyvän heijausrytmin löydyttyä homma etenee kuin juna.
Niitetyn heinän annetaan levätä niityllä muutaman päivän, jotta siemenet varisevat maahan, jonka jälkeen heinä haravoidaan kompostiin tai annetaan eläimille kuten miellä täällä Skatan tilalla. Haravoiminen on koko jutun ydin, sillä heinän mukana niityltä saadaan pois ne liiat ravinteet.
Niitto toistetaan loppukesällä tai alkusyksyllä esim. syyskuun alussa.
Niittämistä voi vähentää yhteen kertaan kesässä, kun huomataan, että ravinteisuus alkaa laskea ja niittykasvit valtaamaan alaa. Tällöin oikea niittoaika on heinäkuun lopulla apiloiden ollessa kukassa.
