Meillä on Skatan tilalla yläpuutarha ja alapuutarha. Alapuutarha on varattu tilalla auttelevien vapaaehtoisten ja yhteistyökumppanien käyttöön. Kullekin vapaaehtoistaholle on varattu muutamia istutuslaatikoita omaan käyttöön.
Peuroilta aidatun alueen toinen pääty oli pitkään viljelemättä, kurjan näköisenä hiekkamaana. Vuosi sitten keväällä päätimme tehdä siitä oleskelualueen periaatteella ”nyhjää tyhjästä”, eli järjestöille sopivalla budjetilla. Oleskelualueen haluttiin tarjoavan silmäniloa samalla kun voi levähtää päivän touhuilta. Silmänilo ja hyötykasvit eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Halusimme näyttää kuinka pienelle alueelle voi tehdä runsaan ja monimuotoisen levähdyskeitaan, josta on iloa kaikille aisteille, mukaan lukien makuaisti.
Vapaaehtoisten laatikoihin vaihdettiin mullat ja vanha multa levitettiin tasoitetun hiekkakentän päälle. Toisesta kohopenkistä saatiin lisää multaa, jolla muodostettiin oleskelualueelle rajat, pienet multavallit. Permakulttuurimenetelmiä soveltaen, alueelle tehtiin vielä kaksi pientä, niin sanottua avaimenreikäpenkkiä, jotka tarjoavat muotonsa ansiosta erilaisia kasvuolosuhteita eri lajeille. Multaa oli käytössä todella niukasti, mutta sillä mentiin mitä oli.
Istutimme alueen nurmikon sijaan typpeä sitovalle ja mettä pörriäisille tarjoavalle valkoapilalle, joka versosikin nopeasti ja muutti nurkkauksen ilmeen jo parissa viikossa ankeasta vihreän raikkaaksi. Reunavalliin istutettiin härkäpapua muodostamaan syötävän aidan, sekä kukkia ja salaattia ja keskipenkkeihin kausihuoneesta ylimääräiseksi jääneitä tomaatin taimia, timjamia, rosmariinia sekä salaattia.
Sitten pääsimme sisustamaan. Kaivoimme pihan perältä neljä tavaralavaa ja nikkaroimme niistä lepotuolin ja sohvan. Rakennustyömaan roskalavalta saimme kaapelirullan pöydäksi. Skatan vanhoista tunkioista löytyneestä padasta tuli pirteä kukkaruukku mintuille.
Uusi vuosi, uudet askeleet
Tänä kesänä saimme käyttöön lisää multaa suurten istutuslaatikoiden uudistamisen yhteydessä ja suurensimme niistä saadulla mullalla reunavallia ja lisäsimme muutaman istutuspenkin reunoille.
Viime kesästä oppineina emme enää yrittäneet kasvattaa tomaatteja avomaalla vaan istutimme keskipenkkeihin pensaspapua / silpoherneitä salaattireunuksin. Takaseinää komistamaan istutettiin auringonkukkarivistö ja istuskelunurkkauksen viereiseen penkkiin kosmoskukkia.
Syksyllä kylvetty malva kukki tänä vuonna jo kauniita syötäviä kukkasia. Myös unikot ja pellavankukat löysivät paikkansa uusista kukkapenkeistä. Reunavallilla kasvoi ja kukoisti sulassa monimuotoisessa sovussa, retiisi, salaatti, viherkaali, maissi, kesäkurpitsa, meloni, ruohosipuli, persilja, pensaspapu, sokeriherne ja viime vuodelta tuttu härkäpapu. Pihalla lojuneisiin autonrenkaisiin istutimme muutaman perunan.
Apilamatto kasvoi hyvin, vaikka multa kerros on ohut. Niin hyvin, että sitä täytyi niittää useita kertoja kesässä. Tähän vaikutti varmasti lähes päivittäinen alueen sadetus. Niittäessä apilan leikkuutähteet kannattaa haravoida tarkasti talteen sillä kotilot rakastavat niitä. Viime kesänä kotilot olivatkin vallata koko alueen niittotähteiden takia.
Apilasilppu kannattaa käyttää kuitenkin hyödyksi. Me levitimme sen viherlannoitteeksi valkosipulipalstalle ja jos ei muuta keksi niin ainakin se kannattaa kompostoida ja kierrättää ravinteet sitä kautta takaisin maahan.
Pihan kurjimmastakin kolkasta saa tällä tavoin pikku hiljaa, askel ja kukkapenkki kerrallaan synnytettyä pihan parhaan paikan johon on ilo tulla rauhoittumaan ja nauttimaan luonnosta. Se jos mikä antaa uskoa ja luottamusta tulevaan. Ja ajatelkaapa miltä se tuntuu pihan istutuksia yhdessä hoitaneista ihmisistä. He, omin käsin saivat tämän aikaan. Se tuntuu todella hyvältä.
