Kerää askartelumateriaalia luonnosta
Jäniksen talviruokinta ja tarkkailu
Tekemällä tämän tehtävän voit auttaa metsäjänistä selviämään kovasta talvesta paremmin. Metsän eläinten ruokintaa kutsutaan riistanhoidoksi.
Tarvikkeet:
- kuivattua heinää
- lehtikerppuja tai omenia.
Työohje:
- Jänisten ruokinta on hyvin yksinkertaista. Metsässä kulkiessasi ripustat kuivattua heinää tuppoina puiden alaoksille roikkumaan. Tietysti sinun kannattaa jälkiä tarkkailemalla selvittää alueet, joissa jäniksiä on runsaasti, ja keskittää ruokinta sinne. Kuivattua heinää mahtuu esim. reppuun aika runsaasti kerralla.
- Tarjoa myös lehtikerppuja jäniksille, ne voit ripustaa puiden alaoksille. Lehtikerput ovat kesällä kerättyjä ja kuivattuja lehtipuiden oksia.
- Pienet lumisateet eivät juuri haittaa ruokintaa, sillä jänikset pystyvät kaivamaan ravintonsa myös lumipeitteen läpi. Jos lunta sataa oikein paljon, vie paikalle uusi lasti ravintoa.
- Lumisateen jälkeen on jännittävä mennä katsomaan eläinten jälkiä ja laskea ruokintapaikalla käyneiden vierailijoiden määriä.
Ohjaajalle:
Yhdessä voidaan pohtia mitä muita eläimiä ruokintapaikalla on käynyt ja mitkä niistä tunnistettiin jälkien perusteella. (katso: eläinten jäljet) Lisätietoja villien eläinten ruokinnasta jne. muun muassa Villinä Helsingissä sivustolta: http://www.hel.fi/hel2/ymk/elaimena_helsingissa/esite/index.htm
Lumihiutaletutkija
Lumihiutaleiden sataessa taivaalta ne näyttävät kaikki samannäköisiltä, mutta kun niitä tarkastelee läheltä suurennuslasin avulla, huomaa kuinka erilaisia ja kauniita ne ovatkaan. Lumihiutaleiden kauneus on kuitenkin katoavaista, sillä niiden elämä on jatkuvaa muutosta.
Tarvikkeet:
- Luuppi (pieni, muovinen 8 x suurentava suurennuslasi)
- Tavallinen suurennuslasi
- Musta pahvin pala
Työohje:
- Lähde ulos luontoon lumisateella pyydystämään lumihiutaleita mustan pahvin päälle.
- Tutki pyydystämiesi lumihiutaleiden rakennetta luupilla tai suurennuslasilla. Mustaa pahvia vasten lumihiutaleen rakenne näkyy hyvin eikä se sula käsittelyssä.
- Vertaile vastasataneen lumen rakennetta vanhempaan lumeen. Voit kaivaa lumeen kuopan ja tutkia lumikiteiden rakennetta eri osissa lumikinosta. Pohdi mitkä asiat voivat vaikuttaa lumihiutaleiden erilaisiin rakenteisiin.
Ohjaajalle:
Sisälle päästyä voidaan muistella millaisia lumihiutaleita on nähty ja piirtää havainnot paperille tai askarrella lumihiutaleita paperista. Lisätietoa:
- http://birgitmummu.vikki.fi/Joulu/Askartelu/Lumihiutaleet.htm
- http://www.ksymparistokasvatus.fi/uploads/files/lumenjajaanvaltakunnassa.pdf
- http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/6d2d7f004a14e790b9a2fdb546fc4d01/talventaikaa.pdf?MOD=AJPERES
Lumisia ja jäisiä kysymyksiä:
- Mikä lämpötila on paras lumipallojen tekoon?
- Missä lämpötilassa merivesi jäätyy?
- Miksi kovalla pakkasella ei sada suuria lumihiutaleita?
- Paljonko painaa litra juuri satanutta lunta?
- Miksi lumi on hyvä eriste suojautua kylmältä?
- Kuinka paksu lumikerros on jo aika hyvä suoja pakkasta vastaan?
- Kuinka monikulmaisia useimmat lumihiutaleet ovat?
- Miksi kutsutaan välineitä joilla voi kävellä lumessa?
- Minkä korkuinen on ollut maailman suurin lumiukko?
- Kuinka kauan sitten päättyi viimeisin jääkausi Suomessa?
- Mikä on suomen kylmyysennätys?
Vastaukset:
- n. 5 °C
- n. -1,9°C
- Pakkasella on niin kuiva ilma, että suuria lumihiutaleita ei pääse syntymään.
- n. 100 g
- Lumi on huokoista
- n. 20 cm
- Kuusikulmaisia
- Lumikengiksi
- 37,21 metriä ja sen pystytyspaikkana vuonna 2008 oli Bethel, Maine, USA.
- 11,5 tuhatta vuotta sitten
- 51,5 vuonna 1999 Pokan havaintoasemalla Kittilässä.
Vierailu lehmätilalla
Lehmän tulee saada vasikka kerran vuodessa, jotta se tuottaisi maitoa ympäri vuoden. Tutustuminen lehmiin ja vasikoihin on mielenkiintoinen ja ympärivuoden toteutettavissa oleva aktiviteetti kaiken ikäisille. Lisäsisältöä aktiviteettiin tuo ternimaidosta valmistettu uunijuusto.
Tarvikkeet:
- 1 l ternimaitoa
- 1 tl suolaa
- voita
- Uunivuoka
- Kanelia ja sokeria
- Voitele uunivuoka voilla.
- Sekoita ternimaidon joukkoon suola.
- Kaada ternimaito voideltuun uunivuokaan.
- Paista 175 asteessa noin ½tuntia, kunnes maito on hyytynyt ja saanut kauniin värin.
- Tarjoile sokerin ja kanelin kera.
Ohjaajalle:
Mahdollisia, itseään lähellä sijaitsevia vierailukohteita voi etsiä esimerkiksi internetistä. Tuotantotiloilla saattaa olla melko vaativatkin hygieniasäädökset, jotka rajoittavat vierailijoiden käyntejä, mutta esimerkiksi myös kotieläinpihoilla on nautaeläimiä. Tiloilta voi kysellä kummivasikka –käytännöstä, jolloin voidaan seurata lehmän elämää vasikasta aikuiseksi lypsäväksi lehmäksi.
Lisätietoa:
http://www.sey.fi/elaintietoa/tuotantoelaimet/naudat/mukava_tietaa_lehmasta
http://www.e-oppikirja.fi/oph/tuotantoelainten-terveys-ja-hyvinvointi/nauta/
Rakenna lumikammi
Lumen lämmönjohtokyky on huono, eli se on hyvä eriste. Lumen alla lämpötila on myös hyvin tasainen. Jo 30 – 40 cm paksuisen lumipeitteen alla lämpötila pysyy yleensä 1-2 pakkasasteessa, vaikka ilman lämpötila vaihtelisi kuinka.
Voitte kokeilla, kuinka hyvä eriste lumi on rakentamalla lumikammin. Lumikammi on mukava leikkipaikka, ja hyvällä lumitilanteella talviretkeilijät voivat rakentaa kammin yöpaikakseen.
Tarvikkeet:
- Lapio
- n. 30 cm pituisia keppejä
- Lunta
Toimi näin:
- Kootkaa sopivan tasaiselle alustalle noin kaksi metriä korkea lumikasa.
- Tampatkaa ja muotoilkaa kasa puolipallon muotoiseksi ja työntäkää syntyneeseen lumikasaan joka puolelta tasaisin välein noin 30cm:n pituisia tikkuja ja antakaa kasan asettua ainakin pari tuntia. Jos mahdollista, kasan kannattaa antaa vetäytyä jopa yön yli.
- Seuraavaksi voitte kaivaa kasaa ontoksi, kunnes katosta tulevat tikut tulevat vastaan. 30cm on hyvä seinänpaksuus, ja tikut ovat merkkinä, ettette vahingossa kaiva seinää liian ohueksi. Tehkää kammin suuaukko mahdollisimman alas, ja muistakaa tehdä myös ilmareikiä.
Lisätietoa:
http://www.ksymparistokasvatus.fi/uploads/files/lumenjajaanvaltakunnassa.pdf
http://www.niksula.hut.fi/~mnikkane/linnat/linnat1.html
Tammikuun retki: jälkiä lumessa
Talvisessa metsässä riittää paljon tutkittavaa. Eläimet, jotka eivät nuku talviunta tai horrosta, liikkuva vilkkaasti ravintoa etsimässä. Vaikka eläimiä ei näkisikään, niiden askeleiden jälkiä on painautunut lumeen, josta ne onkin helppo havaita. Lumessa näkyvät jäljet antavat hyvän mahdollisuuden tutkia niiden touhuja. Erilaisia eläimiä kulkee aivan pihapiirissä ja tässä tehtävässä ollaankin eläinten jäljillä.
Tarvikkeet:
- mittanauha
- muistiinpanovälineet
- Jälkien tunnistus lomake, jossa esimerkkilajeja (kts. oppaat -sivu)
- (Kamera)
Toimi näin:
- Kun huomaat jäljet, tutki seuraavia asioita:
- Mihin suuntaan eläin on liikkunut?
- Onko hanki upottanut vai kantanut eläintä?
- Miten eläin on liikkunut?
- Miten pitkä jälkien väli on?
- Vaihteleeko jälkien väli eli eläimen liikkumanopeus?
- Mitä jälkien jättäjä on puuhannut?
- Mieti mikä eläin on saattanut tehdä jäljet. Samankin eläimen jälkikuvioita on monia erilaisia, sen mukaan millaisessa tilanteessa ne ovat syntyneet. Kummalliselta tuntuvia jälkiä kannattaakin seurata jonkun matkaa, sillä ne saattavat myöhemmin muuttua tyypillisemmiksi.
Ohjaajalle:
Eläinten jälkiä on myös hyvä kuvata, jolloin niitä voidaan tarkastella kaikessa rauhassa useampaankin kertaan. Voitte yhdessä miettiä ja tarkastella, mitä muita eläimiä lähipiirissä liikkuu ja asustaa. Paras aika jälkien tutkimiselle on muutama päivä lumisateen jälkeen.
Lisätietoja:
http://www.metsavastaa.net/spar_isnon_copy,
http://www.ksymparistokasvatus.fi/uploads/files/lumenjajaanvaltakunnassa.pdf
Kuukauden eläin: Lehmä
- Lehmä on Suomen tärkein kotieläin. Suomeen nautaeläimet sopivat hyvin, sillä ne pystyvät hyödyntämään pohjoisilla alueilla hyvin menestyviä nurmikasveja.
- Lehmä on nautaeläin. Sen sukulaisia ovat kotieläimistä lammas ja poro ja luonnon eläimistä muun muassa hirvi. Lehmä on muiden nautaeläinten tapaan märehtijä ja kasvissyöjä. Lehmä syö karkeaa rehua, kuten kuivaa heinää, säiliörehua ja kesällä laidunruohoa. Lehmä syö myös väkirehuja, kuten ohraa ja kauraa.
- Lehmä on laumaeläin ja kaipaa seuraa. Laumassa on arvojärjestys, ja heikompi väistää vahvempaa.
- Useimmilla lehmillä on sarvet. Ne ovat alunperin puolustautumista varten. Joidenkin rotujen lehmät ovat sarvettomia. Niitä kutsutaan nupoiksi.
- Lehmän jalassa on neljä kovaan kaviokynteen päättyvää varvasta. Vain kaksi suurinta varvasta ulottuu maahan. Tällaista jalkaa kutsutaan sorkaksi.
- Vastasyntynyt vasikka painaa noin 40 kg, ja puolivuotiaana jo parisataa kiloa. Aikuinen lehmä painaa noin 550 kg ja sonni noin 1000 kg.
- Nykyisin lypsylehmät eivät tapaa sonneja, vaan ne keinosiemennetään. Sen sijaan lihantuotantoa varten pidettävillä emolehmillä on laumassa yleensä oma sonni.
- Lehmät asuvat vielä useimmiten parsinavetoissa, joissa ne seisovat päästään kytkettyinä ja pääsevät ulkoilemaan vain kesän laidunkaudella.
- Yhä enemmän on kuitenkin yleistymässä pihattotyyppiset navetat, joissa lehmät joissa lehmät saavat liikkua vapaina ja lypsy, ruokinta jne. tapahtuu automaattisten robottien avulla. Pihatot parantavat paitsi lehmien liikkumismahdollisuuksia, myös lehmien mahdollisuutta vaikuttaa päivärytmiinsä. Automaatit mahdollistavat lypsyn ja ruokailun silloin lehmä itse haluaa.
- Nautoja pidetään kotieläiminä lähinnä sen vuoksi, että ne lypsävät maitoa. Maidosta saadaan kaikki erilaiset maitotuotteet kuten jugurtit, juustot, jäätelöt jne. Lisäksi naudoista saadaan lihaa.
Lypsylehmät
- Lypsykarjaan kuuluva lehmä synnyttää vasikan joka vuosi eli se poikii.
- Jotta lehmän maidontuotanto pysyisi yllä, on sen synnytettävä vasikka kerran vuodessa. Maito on alun perin tarkoitettu vasikan ravinnoksi. Kun lehmiä lypsetään säännöllisesti ja ruokitaan hyvin, ne tuottavat maitoa paljon enemmän kuin vasikka tarvitsee.
- Keskimäärin lehmä ehtii poikia 2,5 kertaa ennen kuin se viedään teuraaksi.
- Nykyisin yksi lehmä lypsää jo noin 7500 litraa maitoa vuodessa. Yleensä lehmät lypsetään kaksi kertaa päivässä, mutta jotkut lypsävät kolmesti päivässä ja ne saavat vielä enemmän maitoa vuoden aikana.
- Lehmä poikii uuden vasikan joka vuosi. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Tiineysajan alussa lehmä tuottaa edelleen maitoa ja vasikka kasvaa sen kohdussa. Poikimisen lähestyessä maidontuotanto vähenee ja lopulta ehtyy kokonaan. Lehmän sanotaan olevan ummessa (kuvassa kohta 5).
- Noin runsas kuukausi ennen poikimista alkaa niin sanottu tunnutuskausi. Tällöin lehmän ruokintaa lisätään ja valmennetaan lehmää poikimiseen ja seuraavaan herutuskauteen.
- Poikimisen (kuvassa kohta 1) jälkeen alkaa lehmän maidontuotanto. Poikiminen ei ole sidoksissa vuodenaikoihin, vaan lehmä voi poikia mihin aikaan vuodesta tahansa. Poikimista seuraavien muutamien päivien aikana lehmä lypsää ternimaitoa. Siinä on runsaasti suoja-aineita vastasyntyneelle vasikalle. Ternimaitoa kutsutaan myös juustomaidoksi, koska siitä valmistetaan uunijuustoa.
- Poikimista seuraavien kahden kuukauden aikana lehmän maidontuotanto kasvaa. Tätä aikaa kutsutaan herumiseksi (kuvassa kohta 2).
- Noin kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta lehmä siemennetään.
- Ennen seuraavaa poikimista maidontuotanto jälleen vähenee ja lopulta loppuu kokonaan (kuvassa kohta 4).
- Lehmävasikoista suurin osa kasvatetaan uusiksi lypsylehmiksi maidontuotantoon. Usein vasikat vierotetaan emoistaan heti poikimisen jälkeen. Vasikat ruokitaan vieroituksen jälkeen maidonkorvikkeilla. Vasikkaa juotetaan parin kuukauden ikään saakka, mutta jo viikon-parin ikäisenä se alkaa opetella heinän syöntiä.
- Kaikille vasikoille kiinnitetään korviin keltaiset numerolaput, joista jokainen yksilö voidaan tunnistaa.
- Lehmä kehittyy vasikasta. Nuori naaraspuolinen nauta on nimeltään hieho. Noin vuoden ikäisenä se on saavuttanut sukukypsyytensä ja sille tulee ensimmäinen kiimakausi. Tällöin se on valmis lisääntymään. Tällöin hieho yleensä siemennetään. Tiineys kestää yhdeksän kuukautta, kuten ihmiselläkin. Hiehosta tulee lehmä, kun se poikii ensimmäisen kerran noin kahden vuoden iässä. Tämän jälkeen se poikii noin kerran vuodessa, jotta maidontuotanto pysyy yllä.
- Vasta vasikoiminen saa maidon erittymisen alkamaan.
- Lehmä on täysikasvuinen vasta neljän vuoden ikäisenä.
